Hormin pinnoitus



Pönttöuuniprojektin ensimmäinen vaihe oli tietenkin hormin kunnostus. Tässä maallikon näkemys massausvaihtoehdosta. Ihan kelpo menetelmä vaan ei täysin ongelmaton (ja siksi tämä webbisivukin laadittiin). Näkemys on muodostuut haastattelujen, nettikeskustelujen, lehtiartikkeleiden ja yhden hormin korjauksen myötä.

Menettelytavassa levitetään hormin seinämiin tiukasti painautuvalla tyynyllä sementti-kalkki-runkoaine laastia pystysuoran hormin sisäseinämiin ja täytetään esiintyvät kolot. Runkoaineena käytetään yleensä murskattua, jauhettua keraamisia aineita. Menettelytapa tuntee monta nimeä:

Taustaa:

Aikoinaan kun talo oli tehty niin keskimmäiseen kerrokseen oli myös suunniteltu takan paikka. Kun savupiipun ympäriltä oli poistettu tapetit niin toisessa nurkassa alareunassa esiintyi suorakaiteen muotoinen tumma läikkä. Olisikohan tämä takan hormiliitos. - Tuumailin. Ei muuta kuin taltta toiseen ja vasara toiseen käteen ja naputtamaan. Reikä löytyi. Jos kerran liitos oli alunperin suunniteltu niin varmaan savupelillekkin löytyy paikka. Löytyihan se kun tutkalla vähän pyyhittin seiniä.

No hyvä. Hormia ei oltu käytetty 50 vuoteen. Kunto taivas ties millainen. Vesikaton yläpuolinen hormi oli paikoitellen pahastikin rapautunut. Varsinkin saunahormin viereiset hormit olivat kunnoltaan kehnot. Tulevan takkahormin päältä oli yksi tiilikin päässyt jo tipahtamaan. Paras tapa tietenkin olisi ollut muurata hormi ainakin vesikaton yläpuolelta uudelleen. Poistaa pellitys, purkaa tiilet pois, muurata uudelleen ja lopulta pellittää takaisin. Lähivuosina tulee kuitenkin tehtyä kattoremontti, jolloin tähän mittavaa operaatioon kannattaisi siinä yhteydessä ryhtyä vaan ei nyt. Luin jostain, että hyvin tehty savupiippu kestää 100 vuotta ja vesikaton yläpuoliset osat rapautuvat jo 50 vuodessa tai nopeamminkin riippuen savukaasujen koostumuksesta. Usein sisätilojen remonttien yhteydessä savupiippua on voitu myös murjoa melko kovakouraisesti. Hakattu taulukoukkuja, suurilla piikkauskoneilla puhkottu aukkoja tulisijoja ja ilmastointia varten ja muuta vastaavaa. Ei hormi kaikkea kestä, tiilien välistä lohkeaa muurauslaastia kun oikein isolla vasaralla murjotaan. Savupiippu on talon sydän ja sitä kannattaa vaalia ja pitää hyvää huolta.

Eli jos joku jossain suunnittelee kattoremonttia niin muutama ajatus kannattaisi uhrata myös savupiipun kunnostukselle. On paljon helpompaa muurata vesikaton yläpuoliset osat remontin yhteydessä kuin jäljestäpäin. Eikä sen suurempaa kunnostusta yleensä tarvitakkaan. Aivan varmasti savupiippu joudutaan kunnostamaan aika ajoin siinä kun joudutaan tekemään putkiremonttejakin.

Siispä hormini voi olla hyvässä tai huonossa kunnossa en tiedä. Jos se on huonossa kunnossa niin korjaus on tehtävä. Jos taasen hyvässä kunnossa niin onko se sitä 20 vuoden kuluttua. Tuskin. Korjaus on myös tehtävä. Mieluimmin nyt kuin myöhemmin. Vaihtoehtoja kaksi: Teräsputken asentaminen nykyisen hormin sisälle tai pinnoitus.

Savutestiä en etukäteen tehnyt. Tarvikkeita voi ostaa Turusta Pietikko Oy:stä (http://www.pietikko.fi). Painetestin tekeminen on hieman hankalaa. Hormiin pitäisi jollain tavalla saada pieni ylipaine samanaikaisesti kun savupatruunalla luodaan savua hormiin. Käytännössä tämä tehdään helpoimmin siten, että hormin kaikki aukot suljetaan tiivisti. Hormiin pisteään savupatruuna. Hormiliitokseen kytketään pölynimuri jonka saa puhaltamaan (käänteinen imuri) aiheuttaen pienen ylipaineen. Tutkitaan huolellisesti kaikki mahdolliset paikat hormin ympäriltä näkyykö savua mistään. Tarkasteltavassa huoneessa pitäisi ilman seistä. Ikkunat ja ovet ovat siis kiinni. Koneellinen ilmastointi ja liesituuletin pois päältä. Tämäkään ei vielä takaa mitään: savua kun voi mennä vesikaton alapuolelle kattorakenteisiin ja sitä ei tällöin aina havaita. Vuotokohta siis talon rakenteisiin päin (olennaisesti vaarallisempaa kuin hormien välinen vuoto). Kuvauksellakaan ei aina saada kunnon havaintoja. Huonokuntoinen laasti voi olla noen peitossa ja näyttää hyvältä ja ensimmäisessä tärähdyksessä voi rapista irti. Ja näitä tärähdyksiä tulee vaikkapa silloin kun katuja remontoidaan.

Valinan perusteet:

Aluksi olin vahvasti putken kannalla. RST putki tuntui ikuiselta, yksinkertaiselta ja luontevalta. Virtaus ominaisuudet erinomaisia. Hinnat 60 – 100 euroa metri. Jos puuttuu hormista tiiliä tai muurauslaastia karannut paljon niin putkitus on varmaan paras ratkaisu (ja öljypolttimoissa ainoa mahdollinen). On siinä haittansakkin:

Pinnoitus:

Entä pinnoitus. Aluksi ajatus tuntui vieraalta. Miten jotain kuraa voi saada pysymään kiinni hieman likaisissa tiilissä ja huokoisessa muurauslaastissa ? Tuumailin. Soitin hormisaneeraustuotteita myyvään yritykseen putkiasioissa. Siinä teknisiä asioita pohdiskellessa ehdotti liikkeen asiantuntija massausvaihtoehtoa. Soitin palotakastajalle nuohousasioissa. Kovin auttavainen ja mukava tarkastaja suositteli taasen massausta. Lopulta muutamalle tutulle oli paikalliset nuohoojamestarit suositelleet massausta. Lämpenin ajatukselle. Erityisen tärkenä kriteerinä oli se, että savukaasut luovuttavat osan lämpöenergiastaan hormiin. Koko takkasysteemin hyötysuhdetta saan hieman paranneltua. Hinta oli myös ratkaiseva tekijä. Itse tehtynä, valmiista massasta, puolet halvempi kuin putket. Lopulta keskustelu url:ssä http://www.byggahus.se/forum/vaerme-allmaent/43297-egen-glidgjutning-godkaend.html oli tosi mielenkiintoista luettavaa.

Suomessa valtaosin myydään kolmen valmistajan massausaineita: Schiedel (http://www.schiedel.fi), Raab (RPA savupiiput oy http://www.rpa.fi) ja kotimainen Mordax (Eskon oy http://www.eskon.fi). Hinnat ovat suurinpiirtein samoja eli 60 - 70 euroa 25 kg säkki. Hinnat ovat kyllä aika huikeita. Sillä perusluonteeltaan nämä ovat kalkki sementti seoksia , joihin kiviaineen sijasta on lisätty jotain keraamista hienoksi jauhettua ainesta runkoaineeksi. Yleensä samottia, eli hienoksi jauhettua poltettua savea (usein posliiniteollisuuden jätettä). Lisäksi kovettumisen nopeuttamiseksi, tarttuvuuden parantamiseksi ja pakkaskestävyyden kohottamiseksi on saatettu lisätä joitakin lisäaineita kuten huokostinta, liimaa (betoniemolsiota) ja kiihdyttimiä. Samanlaisia hintoja pyydettiin myös Ruotsissa. - Turvallisuuden tunteen vuoksi ihmiset ovat valmiita maksamaan.

Raaka-aineet ovat kohtalaisen halpoja: sementti n. 1.5 € / 10 kg, samotti n. 8 €/10 kg, sammutettu kalkki (rakennuskalkki) 5 €/10 kg, betoniemulsio 12 €/litra. Ainekset ovat siis kohtuullisen halpoja. Kokeilunhaluiset kokeilemaan eri reseptejä. Lähtökohtana voisi olla esim. kalkki sementti suhteet 10/90 – 35/65 (paino-osaa). Viimeksi mainittu suhde on tyypillinen muurauslaastissa käytetty suhde. Samottimäärä voisi vaikka vaihdella 250 – 450 (paino-osaa). Siitä vaan muuramaan pari tiilenpalasta yhteen. Levittää pinnalle eri resepteillä tehtyjä seoksia. Odottaa viikko pari kuivumista. Naputella vasaralla pintoja. Lopulta parhaimmat yksilöt työntää pakastimeen (jos puoliso suo) tai odottaa yli talven, aina välillä heittää jäiset tiilenpalat saunan kiukaalle lämpiämään ja takaisin ulos. Tämä kylmä testi on vain siksi, että Suomessa on kerran vuodessa talvi ja betoni rakenteet joutuvat hormissa lujille (huikeita lämpötila vaihteluita). Hyvä olisi hieman testata ennen kuin horminsa sivelee. Kyllä aikaansa voi huonomminkin käyttää kuin testaamalla betoniseoksia.

Valtaosa saneeraustöistä tekee joku asennusliike. Laskutus on huikeat 150 €/metri + mahdolliset lisätyöt. Jos valmistajat pudottaisivat masssan hinnan kohtuuliselle tasolle niin tuskin tämä loppukuluttajalle näkyisi. Asennusliikken liikevoitto vain kasvaisi ja massan valmistajan taasen laskisi. Ainostaan tee-se-itse miehet kärsivät näistä huonosti kilpailutetuista hinnoista.

Jotkut ovat myös kokeilleet muurauslaastia ja saanneet hyväksynnän teolleen. Näin voimme lukea ylläolevasta ruotsalaisesta keskustelulinkistä. Muistaakseni laastina oli käytetty KS 50/50/650 (kalkki/sementti/hiekka) ruukkia (kauppanimenä C-bruk). Kotimainen M 100/650 ruukki on lähellä tätä (eli kalkin ja sementin lukuarvojen summa on 100 siis esim. KS 50/50 tai 35/65). Kestävyys ei ehkä samaa luokkaa kuin varsinaisella massalla. Hinta vain on 10:s osa varsinaisesta korjausmassasta. Niin, tiiletkin on muurattu muurauslaastilla, lukuunottamatta niitä hormin osia jotka joutuvat suureen lämpökuormitukseen (yli 300 astetta), johon määräysten mukaan pitäisi käyttää elastista muurauslaastia (saviuunilaastia). Yritämehän korjata tässä hormilaastin rapautumia, emmekä niinkään tiiliä. Laastin suuri etu hinnan lisäksi on se, että se on olennaiseti pehmeämpää kuin massat. Nyt joku saattaisi väittää, että eihän tämä muurauslaasti tartu kiinni saumoihin ja likaisiin tiiliin. Ehkä hänen kannattaisi kostuttaa tiiliä ja sivellä kumilastalla tiilen pinnalle ja saumoihin hieman laastia. Odottaa pari päivää kuivumista ja lopulta todeta: hyvin pysyy kiinni.

Itse ostin valmista Eskonin Mordax massaa. Valintakriteerinä oli myyjän läheisyys, väitetty laatusertifikaatti, VTT:n tekemät testit (en siis joutunut perustelemaan vaimolle miksi pakastin on täynnä tiilenkappaleita) sekä asialliset ja hyvät vastaukset puhelintiedusteluun. Myös webbisivusto sisälsi paljon arvokasta tietoa ja julkaistuja dokumentteja. - Nykyisessä avoimen tiedon aikakautena ei avointa asiallista tiedottamista voi väheksyä. Tosin jauhepussin kyljessä voisi olla hieman enemmän tekstiä, mielummin mustaa valkoisella kuin vihreää valkoisella. Kas kun massan sekoittaminen on sen verran hektistä, että internet selailu ei ihan päällimmäinen asia silloin ole.

Itse asiassa valmistajalla on kaksi eri versiota (asia selvisi vasta ostohetkellä): Mordax plus johon lisätään pelkkä vesi ja Mordax jauhe, johon lisätään sementti, kalkki ja vesi. Itse ostin Mordax plus seoksen kun se vaikutti yksinkertaiselta käyttää. Ainoat asiat josta voisin urputtaa on seoksen nopea kovettuminen (pari päivää) ja melkoinen kovuus (lieneeköhän kalkkisementtisuhde 10/90 – en tiedä). Ainakin noviisi kaipaisi hieman hitaampaa kovettumisaikaa. Silläkin uhalla, että piippua ei voida käyttää pariin viikkoon. En tiedä kovettuuko pelkkä Mordax jauhe hitaammin. Ainakin sitä käyttämällä voisi saada hieman pehmeämmän seoksen vähentämällä sementtiä ja lisäämällä kalkkia ohjearvoista. Suomen talviolosuhteissa tämä voisi olla edullistakin kuten kaikki Panu Kailan Talotohtoria lukeneet tietävät.

Muiden valmistajien aineksista ei oikein mitään tietoa löytynyt: Google ei edes tunnistanut hakusanaa ”Schornsteinausscleifmasse” (savupiippupintahiontamassa) eikä Raabin kotisivultakaan paljoa tietoa herunnut. Schiedeln esite kylläkin sisälsi kauniin kuvan nuoresta pariskunnasta mutta korjausmassasta Schädler Plus ei juurikaan dataa löytynyt. Hyi heitä. Nykyisin kovan kilpailun aikakautena erottavana tekijänä ei ole 10 % hinnan erot vaan asiallisen tiedon jakaminen (Mordax oli vieläpä muita halvempi).

Vasta massan ostohetkellä selvisi, että valmistajalla, Eskonilla, on myös vuokrattavana vinssejä, harjoja sekä juuttikangaspeitteitä. Tästä vuokrauksesta olisi ollut hyvä jos valmistaja olisi maininnut niistä webbisivullaan. Samoin vuokraushinnasto olisi ollut hyvä mainita. Pieni lisä myynninedistämisessä ja suuri etu tee-se-itse massaajille. Eikä varmaan erillaisten harjojen ominaisuuksien ja valintakriteereiden esittely olisi ollut pahasta. Jo pelkästään mutu tietokin olisi ollut parempi kuin ei mitään. Heillä on myös suuri asentajajoukko, joten näidenkin tietämys olisi ollut hyvää levittää. Tiedon levittäminen tuskin lisää kilpailua alalla. Eikä vie asiakkaitakaan. Päinvastoin: Moni saattaisi ajatella tämäpä vasta oivallinen yritys kun tietävät asioista noin paljon.

Työkalut:

tyokaluja

No hyvä. Oli siis päätetty massata piippu. Seuraavana vaiheena on tarve hankkia vaadittavat työkalut. Vinssin hankin Biltemasta. Siihen 3 mm vaijeri. Moni saattaa pitää aika ohkaisena, mutta vetomurtolujuus runsaat 500 kg. Pitäisi riittää. Kalusteputkesta hitsasin kuvan mukaisen hökötyksen. Testattiin seisomalla orren päällä. Seuraavan valintana oli vetotyynyn (vai mikä tämän nimi nyt on) hankinta. Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko teräsharja tai vaahtomuovityyny näyttävät olevan yleisemmin käytössä. Uutena tulokkaana alalla on ilmalla täytetty kumipallo. Tosin jotkut ovat Ruotsissa tehneet puusta 100 x 100 mm kartion, joka on päällystetty vaahtomuovilla. Teräsharjoja taasen on pehmeitä ja kovia, neliöitä ja pyöreitä. Valinnan vaikeus tässäkin. Itse päädyin kuvan mukaiseen vaahtomuoviin. Tämän kun toivon myötäilevän paremmin hormin reunoja. Helposti tämän tekee itsekkin: sivun pituus 200 mm, kartion suora osuus 60 mm, korkeus ei liene kovin kriittinen. Keskellä olevan reiän tekeminen voi olla hieman ongelmallista. Pohjalle sitten peltilevy tai tukeva vanerikappale. Koko komeuden läpi 10 mm kierretanko. Prikka ja mutteri pohjalle. Yläpäähän tukeva vetolenkki. Mutteria kiertämällä saadaan tiukkuuta hieman parannettua. Kun olen laiska ostin tämän valmiina Ruotsista ( http://www.soliduct.com ). Vahtomuovin haittana taasen on pehmeys, siitä tosin saa jäykemmän puristamalla kokoon. Lopulta tarvitaan kangas suojaamaan vaahtomuovia (tai tasaaman harjojen puristusta). Yleensä tässä käytetään juuttikangaskääröä. Omani ompelin vanhasta kuivabetoni jättisäkin kankaasta. Yläpäähän ompelin teräsrenkaan, jotta kaikki rasitus ei kohdistuisi ompeleisiin. Kuten kuvasta näkyy, niin en ainakaan ompelijana voisi tienata leipääni. Huppu toimi hyvin eikä ollut mitään säkkikangas käärö häslinkiä. Jälkiviisautena kuitenkin voisin todeta: ehkä oma huppuni oli kukaties liian liukas ja vettähylkivä. Olisi myös saannut hinkata seiniä hieman tehokkaammin eli puristua tarkemmin seinämiin. Juuttikangaskäärö saattaa olla sittenkin parempi. - En tiedä.

Jos joku päättää käyttää harjoja niin niiden pitäisi olla kohtalaisen kovia. Puuilon ja Claes Ohlsonin harjat ovat kyllä melko pehmeitä. Soveltuvat nuohoukseen hyvin, mutta eivät niinkään massaukseen. Bilteman harjat ovat kyllä taasen kovia. Niin kovia, että on turha yrittää 150 mm harjalla nuohota 125 mm putkea. Näillä voisi yrittää massata. Minkä kokoisen harjan pitäisi olla ? Luin netistä ja kuuntelin kotimaisia myyjiä niin yhteinen näkemys oli että harjan halkaisija n. 30 mm suurempi kuin hormi eli puolenkivan hormiin 200 mm harja.

Menettelytapa:

Varsinainen massausmenetelmä, proseduuri, etenee seuraavasti:

1.Hormin huolellinen nuohous ja tarkastus. Jos tiilet yläpäässä huonosti kiinni niin on syytä muurata ne uudelleen. Tässä vaiheessa ei ole syytä unohtaa ilmastointihormejakaan: Jos palohormien laastit rapautuneet niin melko varmasti myös viereiset ilmastointihormien laastit ovat myös rapautuneet. Hieman kannattaa koputella laasteja ruuvimeisselillä.

2.Puhkaistaan työaukko. Suojataan kaikki paikat ja peitetään ylimääräiset aukot. Leikataan vaahtomuovista tai styroksista työaukon kokoinen tulppa. Ei ylipursunutta laastia ole sitten niin paljon lattialla. Nyt tiedän tämän kokemuksesta.

3.Testataan kankaalla päälystettyä vetotyynyä, vetoharjaa, vetämällä tämä kertaalleen hormin lävitse. Liikkeen pitäisi olla nahkea eli tyynynyn pitäisi hieman panna hanttiin. Käsin vetämällä suorastaan raskas. Jos ei niin harjat ovat liian pehmeät tai liian pienet. Vaahtomuovityynyä voidaan hieman kiristää.

4.Kastellaan hormi vetämällä tyyny hormin lävitse saman aikaisesti valuttamalla vettä puutarhaletkusta. Annetaan kosteuden hieman tasoittua. Jotkut käyttävät kauhaa tähän kostutukseen ja vähäisesti vettä. Mutta kuivat tiilet ja muurauslaasti kyllä imevät litrakaupalla. Veden määrästä on kyllä vaihtelevia näkemyksiä. Jos ei kastella ollenkaan niin ei ruukki kovin hyvin tartu, kuten kaikki korjausmuurausta tehneet tietänevät. Sitä paitsi tiilien väliin jää pölyä vaikka kuinka nuohoisi. Tähän taasen ei massa tartu, joten sekin irtonainen aines pitäisi sitoa jollain tavalla. Eli runsaasti vettä 10 litraa tai enemmän. Ei kuitenkaan niin paljon, että lattiat lainehtivat (siitä tulee vain sanomista). Kun vinssin vaijeri on laskettu alas niin vaijeriin voidaan yläpäässä kietaista teipin pala merkiksi oikeasta pituudesta. Myöhemmin ei tarvitse laskea kammen kierroksia ja vaijerin pituuksia.

5.Sekoitetaan massa lisäämällä vettä. Hieman hämmästelin veden määrää 10 l per säkki. Melkoista velliä. Kaikki jotka ovat olleet betonin kanssa tekemisissä tietävät, että tällaisilla vesi sementti suhteella ei kovin suurta puristuslujuutta saavuteta. Puristuslujuus ei tässä olekkaan tärkeintä vaan seoksen tarttuminen seinämiin ja hyvä valuminen vetotyynyltä. Pienempi vesimäärä toisaalta pienentää roiskeiden määrää. Eli tiukemmalla tyynyllä voidaan käyttää löysää seosta kun taas löysällä tyynyllä tiukempaa seosta. Ilmeisesti ensimmäisellä kierroksella kannattaa käyttää löysempää massaa ja mahdollisella toisella kierroksella hieman (20 %) tiukempaa massaa. Riittoisuus taasen on toinen hämmästyksen kohde: säkillisellä 2 – 3 metriä. 6 metriseen hormiin 3 säkkiä eli 75 kiloa plus 30 kiloa vettä per hormi. On siinä nostamista talon harjalle kuumana kesäpäivänä köysien avulla yksintein ja vanhana äijänä.

6.Valutetaan massaa hormiin samanaikaisesti vinssin kammesta kääntäen. Parilitrainen mittakannu tai suuri kauha on tässä oiva apuväline. On olennaisesti helpompaa valuttaa massaa näillä apuvälineillä kuin taiteilla katon harjalla sangon kanssa. Massan annostelu on myös täsmällisempää. Vinssin liikkeen pitäisi olla hidasta, tasaista ja jatkuvaa jotta seinämistä tulisi sileitä. Valitettavasti liike pysähtelee. Ruukkia joudutaan välillä sekoittamaan ja uusia ruukki ämpäreitä joudutaan noutamaan. Jos yksin tekee hommia niin kuka silloin vinssin kampea kääntää. Tässä on syytä olla ripeä minuutinkin pysähtyminen voi hyydyttää massan tehokkaasti. Jos käyttää tyynynä harjan ympärille kiedottua juuttikangasta ja tämä on huonosti kiinni niin voipahan tarttua hormin seinään hieman pidemmän tauon aikana. On siinä kiva repiä kangasta irti hormin puolivälistä (siksi kankaan sitomiseen kannattaa omistaa parikin ajatusta). Niinpä aloittelijat kaipaavat hitaasti kovettuvaa seosta. Kuinka paljon massaa: tämä ilmeisesti riippuu monista tekijöistä: Massan juoksevuudesta, vinssin nopeudesta ja vetotyynyn kovuudesta. Liiallinen massa vain valuu tyynystä hormin pohjalle jättäen ikäviä valumajälkiä liian vähäinen massa taasen ei täytä koloja mitenkään.

7.Ylöstullut ja pohjaan valunut massa kerätään sankoon takaisin. Jos tämä on vielä notkeata niin voidaan se varmaan käyttää uudelleen. Mikäli lattioiden suojaamiseksi käytetään sanomalehtiä niin valunut massa on kohtalaisen entistä (jos ei halua sivellä hormiinsa sanomalehtiriekaleita)

8.Toistetaan vaiheet 6 ja 7 pariinkiin kertaan tauotta, yhteen menoon. Massaa olisi hyvä olla koko ajan käytössä. Jos yksin tekee niin valitettavasti näin ei ole: parin säkin satsi tulee tehtyä kerralla. Jos massa loppuu kesken hormin tyyny joudutaan ottamaan ylös. Lasketaan vinssin kammen kierrokset ja päätellään pysähtmiskohta. Taskulamppukin saattaa olla hyvä apuväline. Ennen uuden massan sekoittamista kannattaisi tehdä tyhjällä kostealla tyynyllä yksi tasausveto.Uuden laastin tekemiseen ja ylöskantamiseen kun menee kohtalaisesti aikaa.

9.Tehdään lopulta tasausveto kostutetulla tyynyllä. Jos tämä unohtuu ei hormi ole kovin siloinen ja hormin veto ei paras mahdollinen. Tiivis se silti saattaa olla. Tasausveto on kyllä mainittu Eskonin serifikaatissa vaan ei työohjeissa. Luin, jäjestäpäin, jostain (lieneeköhän ruotsalaisilla keskutelupalstoilla) jonkun käyttänen vahakangasta tähän tasaukseen. Itse seurasin orjallisesti valmistajan ohjeita. Nyt harmittaa kun hormissa on kolme neljä milliä paksuja valumia siellä täällä ja vinssin pysähtymiskohdat näkyvissä selvästi. Tämä siksi, että pysähtymiskohdissa painava massa jatkaa valumista kankaan reunojen ohi (liian pehmeä tyyny tai löysä massa – kuka ties).

10.Savupellin aukko puhdistetaan vielä kun massa on kosteaa. Jäljestäpäin aukon avaaminen on hieman työlästä: Joudutaan poraamaan pienellä poralla vieri viereen reikiä ja timanttiviilalla tai vanhalla sahanterällä avaamaan aukot.

11.Tarkastetaan tulos huolellisesti voimakkaalla taskulampulla ja peilin avulla. Joku voisi käyttää tässä kameraakin ja parinpaivän kuluttua paineistettu savutestikin voisi olla hyvä.

Moni saattaisi ylläolevasta päätellä, että homma oli näin helppo. Vaan kun ei. Vaahtomuovini oli ehkä liian pehmeä. Ruukki ehkä liian löysää. Kun ruukkia vedettiin ylös niin tätä pääsi vähäisissä määrin solahtamaan myös hormin ja vaahtomuovin välitse. Erityisesti silloin kun vinssin liike pysähtyi. Valtaosa tipahti hormin pohjalle osa tarttui hormin reunoille jolloin lopputulos ei ollut täysin siloinen. 3 - 4 litraa saatiin kaapia pohjalta pois. Eli vajaa kymmenen prosenttia. Ja seinämät eivät ole kauttaaltaan ihan yhtä sileitä kuin valmistajan esittelyvideossa (ilmeisesti tasausvedon puuttuessa).

Jos hormi jatkuu työaukosta alaspäin niin olisi hyvä laittaa peltilevy aukon alareunaan (esimerkikksi sahaamalla pienet urat vanhalla sahalla tiilien väliin laastiin ja työntämällä hieman ylisuuri peltilevy tähän uraan). Peltilevy kerää roiskeet tehokkasti eikä jouduta kaapimaan massaa nuohousaukosta hormin pohjalta. Lopulta ura täytetään kumilastalla ylipursuneella massalla.

Lopuksi on syytä oikaista yksi yleinen väärinkäsitys: Hormin pinta-ala ei juuri pienene. Jokainen käsittelykierros kasvattaa seinämää maksimissaan 3 mm. jos oikein huonosti käy niin joudutaan vetämään kolme kierrosta jolloin seinämäpaksuus voi olla pahimmillaan jo 9 – 10 mm. 160 x 160 mm (0.0256 neliötä) hormi onkin tämän jälkeen 140 x 140 (0.0196 neliötä), pieneneminen on luokkaa 0.006 neliötä eli 23 prosenttia. Pahimmillan voi näin käydä. Lisäksi käytettäessä pyöreätä harjaa nurkat pyöristyvät kohtalaisen paljon. 150 millisen putken pinta-ala taasen on 0.01767 neliötä joten pieneneminen on 0.00793 eli 30.976 prosenttia. Käytännössä seinämäpaksuudet ovat luokkaa 5 mm jolloin tilanne massauksen suhteen on edullinen putkeen nähden. Käytännössä voidaan olettaa tapahtuvan 10 – 20 % pinta-alan pienenemiset.

Johtopäätöksiä:

Rapautneen savupiipun vuoraminen laastilla/massalla on menettelytapa, jota myös tee-se-itse tekijä voi menestyksekkäästi tehdä. Mitään kalliita erikoiskoneta menettelytapa ei vaadi. Kaikki vaadittavat työkalut ovat myös helposti hankittavissa tai vuokrattavissa. Vuoraamisen suurin etu on siinä, että piipusta ulostulevat savut ovat lähes yhtä viileitä kun alkuperäisessä hyväkuntoisessa savupiipussa. Puulämmitteisissä omakotitaloissa voidaa näin tehokkasti hyödyntää hormiin varautunutta energiaa.

Markkinoillamme toimii 3 merkittävää tekijää, joista yksi valmistaa valussa käytettävän raaka-aineen itse. Kahdelta maahantuojalta toivotaan avoimenpaa tiedottamista ja kaikilta markkinatekijöiltä täsmällisempiä työohjeita. Lisäksi kaikilta valmistajilta toivotaan pehmeämpiä ja hitaamin kuivuvia massoja. Näin siksi, että monilla itse tekijöillä ei ole riittävästi kokemuksia tämänkaltaisista valuista jolloin työskentelyajat ovat pidempiä ja usein toimitaan yksin.

Itse tehtynä, käyttäen keraamisia laasteja ovat kustannukset runsaat kolmaosa muihin menetelmiin nähden. Muurauslaastia käyttäen kustannukset ovat tästäkin murto-osia. Muurauslaastia on menestyksekkäästi käytetty Ruotsissa pienissä omakotitaloissa ja loma-asunnoissa. Näille on saatu palotarkastajan hyväksyntä.

Jussi Hanhijärvi