Kuori


Kun hormi on kunnostettu ja perustukset tehty niin seuraavana vaiheena on tietenkin uunin peltikuoren hankkiminen. Kuoria on kaupan monenlaisia. Monet peltisepänliikkeet valmistavat näitä nykyään luppoajallaan. Kas kun uunista on tullut suosittu retrotuote, jolle näyttää löytyvän kysyntää. Markkinoilla esiintyy monenlaisia ja monenkokoisia kuoria. On maalattuja tai maalamattomia, kruunulla ja jalalla tai ilman, pientä 50 cm ihan metrin halkaisijaan saakka, eri korkuisia jne. Hinnat vaihtelevat 700 eurosta 1200 euroon. Kallista kukaties.

 

Oma hormiliitokseni oli hieman tavallisuudesta poikkeava: alareuna 24 cm korkeudella ja yläreuna 52 cm. Halusin jalka- ja kruunuosan myös. Vakiomuotoiset tehdastekoiset eivät näin kelvanneet. Jouduin siis teettämään kuoret omilla mitoillani tai tekemään ne itse. Ei kai tämän pitäisi olla kovin vaiketa. Iän kaiken ihmisten tekemiä - tuumailin. Nykyisten työkalujen lisäksi joudun hankkimaan joitakin erikoistyökaluja: Näistä sikkikone oli kallein (runsaat 200 euroa) ja puolentoistametrin pätkä ratakiskoa painavin. Sitäpaitsi jos teen virheen suunnittelussa tai toteutuksessa voin aina tehdä uuden kuoren osan.

Kysyt varmaan: Kannattiko ? Ehkä. Työkakaluihin meni runsaat 300 euroa (tarvitsen näitä mahdollisesti muuallakin). Pellit ostin Niemen romusta 30 euroa, peltiliikkeestä galvanoidut pellit olisivat tulleet maksamaan n. 100 – 150 euroa. Halpispellit olivat kyllä hieman naarmuisia ja ryppyisiä, (haastetta hieman enemmän - ei muuta). Peltiliikkeestä olisi saannut pellit myös määrämittaan leikattuna pienellä lisähinnalla. Uusia asioita tuli opeteltua aika tavalla. Tästä oppimisesta tuskin on haittaa.

Niin, olen myös muita onnellisempi. Kuoreni eivät ole mitään pistehitsattuja painosorvilla pakotettuja teoksia. Vaan kaikki saumat ovat vasaroiduilla niiteillä vahvistettuja hakasaumoja. Osat sovitettu yksilöllisesti yhteen. Kaikkine mittapoikkeamineen. Työn jälki näkyy. Tällaisia näiden kuorten pitää olla – totesi naapuri. Kuin kyläsepän tekemät. Aivan.

Oma lukunsa oli myös saumojen vahvistamiseen tarkoitettujen vasaroitavien niittien löytäminen. Hakemiseen kyllästuneenä moni olisi varmaan jo käyttänyt pop-niitejä. Nämä tosin eivät oikein sovi tyyliin. Sanot: Saumahan tulee seinää vasten, eivät niitit sieltä näy. Eivät näykkään, mutta tietoisuus siitä, että niitit ovat vääriä motivoi hakuani. Helsingin ruuvihankinnasta löytyi lopulta 3.5 mm ja 8 mm pitkiä lyötäviä teräsniittejä. Hieman liian pitkiä mutta vältti tarkoitukseen niukasti. Sama juttu uuninluukkujen kanssa. Saahan niitä uusia käyriä lasiluukkuja 400 euroa ja siitä ylöspäin. Muinaistyylisiä niiden kuitenkin piti olla. Vanhoja kenties. Naapurilta sain yhden suoran luukun, jossa kipinä ritilä oli ehjä. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi hieno vanha UPO:n käyrä luukku, tosin ilman kipinäritilää. Suorasta otin kipinäritilän ja ymppäsin tämän käyrään.


Työkalut:


kisko



Kun kuoren saumat ovat pitkiä (20, 50 ja 64 senttiä) niin tarvitaan myös pitkä alasin. Tämän hankin VR:ltä: puolentoistametrin pätkä ratakiskoa. Ruostetta pois vähän maalia, vaseliinia otsapinnalle ja pölkkyyn kiinni. Kerrankin on työkalu joka ei heti mene rikki vaikka kuinka murjoisi. Loistava esine, jolla monta käyttöä kunhan vaan muistaa rasvata työpinnan säännöllisesti.
 
 
 
 
 
 

No hyvä. 2.5 – 3.0 m pitkät ja 1.25 m leveät pellit pitää myös saada pituussuuntaan parin millin sisään keskeltä halki. Ostin kuvan mukaisen leikkurin. Tässä on kaksi pyöreätä laikkaavaa terää, joista ylempi on hammastettu ja kiinni kahvassa. Kahvaa kääntäessä vetää hammastettu kiekko levyn terien väliin jolloin levy tulee leikattua. Periaatteessa laitetta voidaan käyttää suoran, ulkokaarteiden ja loivien sisäkaarteiden leikkaamiseen. Voitaisiinkohan tätä käyttää levyjen pituussuuntaiseen leikkaamiseen. - Tuumailin. - Ehkäpä laite voidaan kiinnittää jonkinlaiseen kelkkaan ja kelkka liikkumaan suorassa johteessa. Tein kuvan (click) mukaisen häkkyrän kalusteputkesta, 2 x 2 laudasta ja vanerista. Levy kiinni vinkoilla kuten kuvassa näkyy. Toimiihan tämä. Melkein. Tosin melkoista voimaa sai käyttää vielä silloinkin kun kelkan liukupinnat tehtiin teflonista. Jälki ei myöskään ollut kovin siisti kuten näet tästä. Levyt jouduttiin leikkaamaan kahteen otteseen edes jonkinlaisen tarkkuuden saamiseksi ( kuva ). Ongelma oli siinä, että kelka ei liikkunut täysin suoraan. Kelkka pyrki myös nyökkimään eli kallistumaan eteenpäin. Jolloin tukipintakin on pienempi. Pienikin heitto kelkan yhdensuuntaisuudessa aiheuttaa sen, että leikkurin hammastus ohjaa kelkan kulkemaan vinoon. Lopulta levy panee lujasti vastaan, joten kelkka puristui johteeseen. Koska kotikonsteilla ei laitteen kiinnitystä kelkkaan saa helposti riittävällä tarkkuudella suoraksi (n. 1/3000 tarkkuudella) voisi ratkaisuna olla ylemmän hammasterän korvaaminen suoralla terällä. Teflon pitäisi korvata muutamalla kuulalla. Siispä kehittämisvaivaa pitäisi vielä aikatavalla nähdä. Kuvittelisi työmailla olevan tarvetta yksinkertaiselle pitkälle leikkurille. Ohjaimen pitäisi olla myös sellainen jota työmailla ajelehtii esimerkikksi kulmarautaa. Tällaisia kaksi teräisiä vedettäviä tai työnnettäviä leikkureita on toki markkinoilla esimerkikksi OT Cutter tai RAU Rolling Hand Shear. Itse ihmettelen kohtalaisen yksinkertaisten laitteiden hintoja 250 ja 400 euroa kun omani kaltainen teknisesti mutkikkaampi maksaa 23 euroa (esimerkikksi Grizzly G9947 Mini sheet metal cutter ).


rullat

Sikkikoneen ostin ebay:n kautta Saksasta. Maksoi runsaat 200 eruoa ja lähetyskulut jotain 23 euroa. Samaa kiinalaisvalmisteista konetta myydään eri kauppanimillä (kooglaa roller machine rm08). Hintojen vaihdellessa (Suomessa) 279 ja 450 euron välissä. Muutoin kelpo masina mutta reunavasteita jouduttiin hieman viilamaan ja öljynippa vaihdettiin kumitulppaan jotta vasteet saatiin liikkumaan koko matkalta. Pakettiin kuului 6 kpl rullia, joista kahdella voitaiisiin tehdä kuoriin jäykistimet. Mutta voi, olivat liian kapeita.Kas kun halusin ainakin 15 mm leveät kohoumat. Kyselin kaikkialta sopivan leveitä rullia. Ei löytynyt. Tartuin sorvin kampeen ja tein oheiset (tosin julkisten sorvien löytäminen on tätä nykyään hieman hankalaa). Materiaalina teräs. Sen kummallisemmin ei näitä karkaistu, joten lienevät hieman kertakäyttöisiä. Ehkäpä kiinalaiste valmistajat joskus herävät ja valmistavat toisenkin sarjan rullia.




 

Pellin taivutusta

 

Kun pellit oli saatu leikattua niin seuraaavana vaiheena on taivuttaa ne lieriöiksi, pöntöiksi, ja tehdä ylä- ja alapöntöissä kiinni olevat kruunun ja jalan kavennukset. Nämä kavennukset olivatkin koko homman hankalin vaihe. Ne jouduttiin tekemään kartioista. Aluksi ajattelin tehdä näistä jonkinlaiset suppilot, joissa ylä- ja alareuna ovat yhdensuuntaiset (pystyyn taivutetut lieriöt). Eipä onnistunut sikkikoneella. Ongelmia on kaksi: Ensinnkin suuremman syrjän taivuttaminen sisäänpäin olisi merkinnyt pellin supistamista. Toiseksi sisemmän syrjän tavuttaminen ylöspäin aiheuttaa puristumista sisäänpäin, jolloin kartio helposti muuttuu lättänäksi. Hikoilin ja tein koekappaleita oikein urakalla kuten kuvasta näkyy, romukauppiaan iloksi. Lopulta ensinmainittu pulma ratkaistiin toisenlaisella liitoksella eli tehtiin pieni ulospäin suuntautnut kynsi ja vastaavasti lieröosaan pieni ura johon mainittu kynsi sopisi (tyypillinen liitostapa monissa ilmanvaihtoputkissa). Jälkimmäinen pulma taasen ratkaistiin jäykistämäälä kartio ennen reunan tavuttamista ja rypyttämistä.

hylyt



 
 
 

Oheinen kuvasarja kuvailee eri työn vaiheita koko mukkaustyössä. Voit uida kuvien joukossa kolmella tavalla: a) Niksauttamalla pientä start kolmiota, jolloin kuvat valuvat oikealta vasemalle filminä. b) Liikuttamalla ikonien alla olevaa liutinta vasemmalle ja oikealle. c) lopulta voinet niksauttaa pikkuruisia ikoneita. - Ehkä joskus jaksan kirjoittaa hieman kattavampia kuvatekstejäkin. Ehkä en.